Pokeri on peli, joka vilisee termejä, joilla peliä jäsennellään ja selitetään. Yksi kiinnostavimmista termeistä, joita suomenkielisessä pokerikeskustelussa ei juurikaan näe, on cooler. Pokeri on kansainvälinen peli, ja englanninkielisiä termejä käytetään lähes kaikkialla. Yleensä termeille on kuitenkin ainakin vanhahtava suomennos. Coolerin kohdalla näin ei ole. Mistä siis on kyse, kun kädessäsi on cooler?
Ytimekkäästi ilmaistuna cooler on käsi, joka on liian vahva kipattavaksi, mutta joka kuitenkaan ei lopulta ole voittava käsi. Paras esimerkki coolerista on Texas Hold’em -jaossa taskukortteina saatu kuningaspari tilanteessa, jossa toisella pelaajalla on ässäpari.
Coolerille ei ole mitään virallista määritelmää. Yhdelle pelaajalle coolerin määritelmä voi olla täysin erilainen kuin toiselle.
Mitä coolerista pitäisi ajatella?
Pitäisikö cooler sitten pitää aktiivisesti mielessä, kun on istunut pokeripöydän ääreen?
Käytännössä ei. Coolerin saaminen jaossa on todella epätodennäköinen tilanne. Esimerkiksi kuningaspari on niin hyvä jako taskukorteista, että kippaaminen olisi täysin järjetöntä. Niinpä pelaajan ei pidä olla itselleen liian ankara, jos kuningaspari osoittautuu cooleriksi.
Pokeri on todennäköisyyksien peli. Niinpä myös cooler osuu omalle kohdalle yhtä usein kuin vastapelurin kohdalle. Siksi cooler ei ole aktiivinen uhka, jota pelissä tulisi järjestelmällisesti välttää. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että jopa kuningaspari taskussa on mahdollista hävitä Texas Hold’em jako. Coolerin tunteminen ja ymmärtäminen auttaa muistamaan, että hyvilläkin korteilla voi hävitä jaon.
Vaikka coolerin saaminen on todellinen epäonnenpotku, niin pokeri on silti yksi ainoista kasinopeleistä, joissa ainoastaan pelaajien taidolla on merkitystä. Cooler ei kuitenkaan varsinaisesti määritä pokerin luonnetta pelinä. Sen sijaan kyseessä on vain yksi harvoista esimerkeistä, jossa jaon voi hävitä, vaikka omat kortit ja pelimerkit pelaisi aivan täydellisesti.
