Herttamisääri on korttipeli, jossa patakuningatar-kortti on avainroolissa. Peli on pokerin tapaan yksinkertainen, mutta jännitystä tarjoava korttipeli. Tavoitteena on kuitenkin pisteiden keräämisen sijaan välttää pisteiden kerääntymistä. Tässä artikkelissa tutustutaan tähän peliin hieman paremmin, josta voi olla hyötyä, kun pelaa herttamisääriä.
Millainen korttipeli on kyseessä?
Herttamisääri tai lyhyemmin Hertta, on melko vanha, 1800-luvulta peräisin oleva korttipeli. Peli kuuluu tikkipeleihin, joissa pelaajat lyövät vuorollaan kortteja pöytään. Se, joka lyö korkeimman kortin, yleensä voittaa pelikierroksen.
Herttamisäärissä pelataan perinteisesti 52 kortin pakalla ja korttien arvojärjestys ei ole mitenkään erikoinen. Hertassa ässä on nimittäin suurin kortti, kun taas kakkonen on kaikkein pienin. Kaikkein parhaimpia kortteja ovat hertat, joista saa 1 pisteen. Patakuningattaresta taas saa 13 pistettä.
Herttamisääri saattaa tavallaan muistuttaa pelitavaltaan pokeri-korttipelejä, mutta todellisuudessa kyseessä on hyvin erilainen peli. Ensinnäkin pelissä ei tarvitse muodostaa korttiyhdistelmiä kuten pokerissa ja tavoitteena on saada mahdollisimman vähän pisteitä. Pelin erikoisuutena on myös se, että patakuningattaren kortti on kaikkein pahin kortti. Pelaajat pyrkivät saamaan sen siis käsiinsä pelin aikana, sillä yleensä tämä kortti on avain voittoon.
Miten herttamisääri-korttipeliä pelataan?
Seuraavaksi tutustutaan herttamisäärin sääntöihin, jotka eivät onneksi ole kovin monimutkaiset. Pelaaminen onnistuu 3-6 henkilön porukalla, mutta neljä pelaajaa on kaikkein paras pelaajamäärä. Kun mukana on 4 pelaajaa, jokaiselle voidaan jakaa tasan 13 korttia. Jos taas mukana on kolme, viisi tai kuusi pelaajaa, joudutaan korttien jaossa hieman kikkailemaan. Tällöin jaetaan 17, 10 tai 8 korttia ja ensimmäisen tikin voittaja saa ylimääräiset. Jos näin ei halua tehdä, voi ennen jakoa poistaa pelipakasta kakkosia.
Kun jako on tehty mahdollisimman tasaisesti, voidaan aloittaa itse pelaaminen. Ensimmäisellä pelikierroksella pelaajat siirtävät korteistaan kolme vasemmalla puolella istuvan eteen kuvapuoli alaspäin. Näitä kortteja ei kuitenkaan paljasteta ennen kuin on siirtänyt itse korttikätensä kolme korttia. Seuraavalla kierroksella kortteja annetaan oikealla puolella olevalle pelaajalle ja kolmannella kierroksella pöydän yli ristiin. Tämän jälkeen kortteja ei enää vaihdeta. Korttien vaihtaminen pelin aikana tuo peliin lisää jännitystä, sillä kaikki pelaajat pyrkivät metsästämään patakuningatar-korttia sekä herttoja.
Ensimmäisellä kierroksella se, joka saa ristikakkosen, pelaa ensimmäisen tikin. Muiden pelaajien on pelattava tikkiin mahdollisimman korkea kortti, joka on samaa maata. Tässä tikkipelissä ei ole kuitenkaan muille tikkipeleille tyypillisesti valttikorttia. Herttakorttia ei voi pelata ennen kuin sitä on pelattu toiseen tikkiin häviöllä, tai kun kaikki muut kortit on jo pelattu.
Pisteiden laskeminen herttamisäärissä
Herttamisääri-pelissä pisteidenlasku on tärkeässä roolissa, sillä se ratkaisee lopullisen voittajan. Jokaisesta hertasta, jonka on voittanut tikeistä, saa 1 miinuspisteen. Patakuningattaresta taas saa 13 miinuspistettä. Parhaassa tilanteessa on silloin, kun on onnistunut saamaan sekä hertat että patakuningattaren. Tällöin voi joko miinustaa omista pisteistään 26 pistettä tai lisätä muille pelaajille 26.
Pelikierroksia pelataan niin mitkään, kun joku saa 100 miinuspistettä, tällöin vähiten pisteitä saanut voittaa pelin.
Hertta on strateginen, mutta helppo korttipeli
Herttamisääri saattaa kuulostaa hieman monimutkaiselta, mutta todellisuudessa peli on helppo. Pitää vain opetella, miten korttien pisteet lasketaan. Pelissä on mukana myös onnea, sillä kortteja jaetaan pelaajille sattumanvaraisesti. On myös sattumanvaraista, miten kortit jakautuvat ensimmäisellä neljällä kierroksella. Pelaaja voi kuitenkin pelata korttinsa strategisesti ja varsinkin herttojen pelaamisessa on oltava tarkkana.
Koska patakuningattaren saanut voi antaa muille pelaajille plussapisteitä, kannattaa myös välttää herättämästä huomiota. Yleensä pluspisteitä annetaan niille, jotka nähdään uhkana omalle voitolle.
Tärkeintä on kuitenkin se, että pelin parissa viihtyy vaikkapa kaveriporukalla pelatessa.
